Villelle musiikki on abstrakti asia, jossa on totuus

Uusin albumisi julkaistiin vuodenvaihteessa. Millaiset ovat tunnelmat tuoreen levyn suhteen?
Hei!-albumi tosiaan ilmestyi vasta 4 kuukautta sitten. Olenkohan minä jotenkin hätäinen, kun se tuntuu jo tosi vanhalta jutulta. Tosin levy äänitettiin jo viime kesällä. Se on dokumentti viime kesästä. Olen innostuneempi tulevasta kuin menneistä. Suunnittelen jo uusia. Tämä pieni konserttikiertue on kuitenkin ikäänkuin jatko-osa Hei!-levylle. Tarina jatkuu...

Mistä juontaa juurensa kiinnostuksesi suomalaiseen iskelmään ja sen yhdistämiseen popin ja rockin aineksiin?
Lapsuudesta, varhaisesta... Kauniit melodiat ja syvälliset sanoitukset ovat aina vedonneet minuun. En tee rajaa iskelmän ja muun musan välille. Kaikkia aineksia voi yhdistellä mielin määrin, kunhan laulun ydin pysyy kirkastettuna.

Tuorein levysi on siis iskelmäcoveria. Millaisia omia säveliäsi ja sanoituksiasi on luvassa ja milloin?
Olin juuri viisi kuukautta Kataloniassa miettimässä vastausta tähän kysymykseen. Tuliaisina kotiin saapui kymmenen uuden laulun aihiota, jotka vaikuttavat aika koukuttavilta. Minulla on kaksi erillistä ja hyvin erilaista albumikokonaisuutta mielessä, mutta en paljasta enempää. Uusia omia lauluja jokatapuksessa työstän kokoajan.

Savonlinnan keikkasi osuu juhlavasti äitienpäivälle. Terveiset äidillesi?
Kiitos emo neuvoistas, holhoistas, huolloistas... Heippa Äiti-rakas! Sunnuntaina nähdään. Kevättä rinnassa!

Olet lähtöisin Savonlinnasta. Mikä on kodin jälkeen sinulle se paras ja mieluisin paikka Savonlinnassa?
Suurimman osan lapsuuttani asuimme Pihlajaniemessä, ja niinpä siellä Pihiksen perukoilla, metsissä, on ne rakkaimmat seudut. Jo aika pienenä tykkäsin lähteä metsävaelluksille ihan yksinään. Liekkö nekin metsät jo pian hakattu täyteen kerrostaloja... Koko kaupunki on täynnä rakkaita muistoja ja merkittäviä tapahtumapaikkoja nuoruuden villeiltä vuosilta, niin varmaan kenellä tahansa.

Suomessa eletään juuri nyt vahvaa Euroviisu-huumaa. Kolahtaako viisut sinulle?
Olen aika järkyttynyt tähän kaupalliseen hypetykseen. Helsinki on ahdettu ihan täyteen viisumoskaa. Euroviisuista on tullut Mtv-awards-tyyppinen julkkisten bongausleikkikehä. Sponsorit syytää käsittämättömät määrät rahaa totaaliseen turhuuteen. Niin, musiikin kanssa viisuilla ei ole ollut mitään tekemistä enää vuosiin.

Toukokuusta on enää lyhyt loikka kesään. Onko kesäsi buukattu keikkoja täyteen vai jääkö aikaa myös ihan aitoon lomailuunkin?
Olen ottanut opiksi aiemmista vuosista ja hillinnyt keikkatahtia. Näyttää siltä että kalenterissa on todellakin jopa lomailuvaraa, mutta mitä se sellainen lomailu on? Kyllä musiikkia tulee tehtyä 24h vuorokaudessa jollain tasolla jokatapauksessa. Saaristomatkailua/-ulkoilua siihen sitten aina sopiviin väleihin.

Mistä tulevat bändiesi Valumo ja Chrisse Forever persoonalliset nimet?
Omasta päästähän ne tulee. Orkesterin nimeämiseen ei ehkä liity yhtä suureellista latausta kuin vauvan nimeämiseen, mutta vakavaa harkintaa siihen liittyy silti. "Valumo" oli julkaisemattoman runokokoelmani nimi vuodelta 1996. "ChrisseForever" -nimi tekee kunniaa Chrisse Johanssonille. Kansanmusiikkiyhtyeeni nimi on "Unilehto", se taas on jotain mystifioitua menneestä kansallismaisemasta.

Kuka artisti tai mikä yhtye on sinulle henkilökohtaisesti suurin musiikillinen idoli?
Arvostan yhtyeitä ja artisteja joiden musiikissa hehkuu vilpittömyys ja suora lataus. Jos mainitsen muutaman? Listasta tulee liian pitkä... Miten voi laitaa samalle viivalle vaikka Vesa-Matti Loirin ja Dead Kennedys-yhtyeen? Tom Jones, Jaakko Teppo, Mona Carita, Jaakko Löytty, Kake Randelin, Jaakko Ryhänen. Tänä päivänä kuuntelen argentiinalaista Roberto Carlosta!

Mikä musiikissa on hienointa ja arvokkainta?
Tunteen välitys. Musiikki on näkymätöntä ainetta, joka koskettaa ja jota voi kosketella. Abstrakti asia, jossa on totuus. Musiikki on ehkäpä elämän suurimpia asioita. Kyse on siitä kuinka paljon annat musiikille tilaa tunne-elämässäsi, sielussasi, annatko musiikille mahdollisuuden? Sillä on parantava vaikutus moneen tautiin.