Mikä fiilis sinulle jäi viimekertaisesta Savonlinnasalin keikasta?
Savonlinnassa oli hieno meininki! Viime kertaisesta Savonlinnan keikasta on jo muutama keikka väliä, teemmehän noin sata keikkaa vuodessa. Pyrimme aina bändin kundien kanssa antamaan parhaan mahdollisen show:n. Itsekin savolaisena voin todeta, että Savossa on aina mukavan lupsakkaa.
Mitä haluat paljastaa uudesta albumistasi, Voracious Love? Poikkeaako se edellisestä tuotannostasi?
"Voracious Love" on pullollaan katkeransuloisia tarinoita rakkaudesta, rakkaudettomuudesta ja petetyistä odotuksista naisnäkökulmasta katsottuna. Levy poikkeaa aikaisemmista albumeista moniulotteisine soundeineen ja orkestraatioineen. Tuotimme levyn kappaleiden vaatimalle tasolle. Halusin tehdä albumin, joka olisi kuuntelukokemuksena virkistävä elämys. Minulla oli hieno mahdollisuus saada albumille vierailijoita, kuten Paavo Lötjönen (Apocalyptica) sellossa ja Marco Hietala (Nightwish, Tarot) joka laulaa kanssani balladin kuihtuneesta rakkaudesta. Olen erittäin innoissani uudesta albumista, joka on tuotannostani eniten minun näköiseni musiikillinen kokonaisuus!
Onko Savonlinna sinulle entuudestaan miten tuttu?
Savonlinnan Oopperakellari on aivan ihana entisaikojen glamouria huokuva paikka, jossa olemme esiintyneet yhtyeellämme usean kerran.
Mikä bluesissa säväyttää?
Fiilis tietenkin! Musiikin aitous ja rehellisyys. Kun ensimmäisen kerran kävin äänitysreissulla Mississipissä 2005, jossa kaskaiden äänet ja painava lämmin Etelän ilma yhdistyivät bluesin rankkaan historiaan orjakulttuureineen, käsitykseni bluesmusiikista ja sen syvällisyydestä vain syveni. On hienoa, että blues elää jatkuvasti saaden uusia muotoja. 2010 - luvun blues toteutuu sen hetken soundien ja trendien siivilöimänä pohjautuen kuitenkin viime vuosisadan alun bluesiin.
Pidätkö enemmän talvesta vai kesästä, miksi?
Olen syntynyt kesällä, koen olevani siis kesän lapsi. Itä-Suomessa lapsuuteni viettäneenä olen kuitenkin hieman koukussa talviurheiluun ja kauniisiin kevät hankiin. Ostin murtsikat pari vuotta sitten ja aloitin harrastuksen uudestaan.
Mikä on kaikkein parasta artistin elämässä? Entä ikävintä?
Parasta on tavata upeita persoonallisia henkilöitä ja tehdä yhteistyötä eri saroilla. Uudella levylläni olen mm. kirjoittanut kappaleen amerikkalaisen biisintekijän Jon Tivenin kanssa. Hän on säveltänyt sellaisille artisteille musiikkia, kuten Buddy Guy, Robert Cray, Bb King ja Irma Thomas. Toimin myös yrittäjänä musiikkibisneksessä, joten toimistossa saa kulumaan paljon aikaa, toisaalta se on myös konkreettista vaihtelua reissaavaa, osittain boheemiakin elämäntyyliä toteuttavalle artistille.
Minkälaiselle yleisölle on mukava esiintyä?
Parasta on esiintyä yleisölle, joka on tullut varta vasten katsomaan keikkaasi ja haluaa bailata! Toisaalta joskus lämppärinä esiintyminen on myös palkitsevaa sen haasteellisuuden vuoksi. Marraskuussa 2009 teimme kiertueen Iso-Britanniassa ja avasimme mm. Lontoossa Southside Johnny & Ashbury Jukes -yhtyeelle ja vastaanotto oli todella positiivinen!
Mikä biiseistäsi on sinulle henkilökohtaisesti kaikista tärkein?
"Don´t Let A Good Woman Down" on manifestin omainen julistus kaikkien naisten puoles-ta, jotka yrittävät parastaan toimien rakkaidensa hyväksi. Kappale "Bed Of Roses" on spesiaali kappaleessa vierailevien minulle idolinomaisten henkilöiden vuoksi.
Kuka artisti tai mikä yhtye on sinulle henkilökohtaisesti suurin musiikillinen idoli ja innoittaja?
Omat vanhempani ovat vaikuttaneet siihen, että minusta tuli muusikko. Mutta sanoisin, että Ray Charlesin tunteikkaan live-esityksen katsominen videolta 90-luvun puolivälissä ohjasi minua afroamerikkalaisen musiikin suuntaan.
Mikä musiikissa on hienointa ja arvokkainta?
Musiikki toimii terapiana - sen arvoa ei voi mitata rahassa. Se tarjoaa elämyksiä ja hyvä musiikki kestää ajansaattoa. Monta ystävyyssuhdetta on syntynyt samankaltaisten musiikkimieltymysten pohjalta. Musiikki siis yhdistää ihmiset ja on siten myös sosiaalisesti tärkeä voima.