Paavalille musiikki on kuin ihmeellinen taikamaailma

Paavali ja Beethoven -konserttisarja huipentuu 4.12. Savonlinnasalilla. Millaiset ovat tunnelmasi ennen suurta finaalia?
Toisaalta odottavat, toisaalta jo hieman haikeat. En tiennyt etukäteen, mitä odottaa sarjalta mutta olen silti ollut yllättynyt, kuinka ihmeellinen koko projekti ollut. Musiikki tietysti, mutta myös saada soittaa samalle yleisölle niin monta konserttia ja tietyllä tavalla oppia tuntemaan yleisö - ja sali tietysti myös.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää finaalikonserttiin tuleville uusille vieraille ja vakioyleisölle?
Toivon vaan, että tapaamme mahdollisimman pian uudestaan. On ollut hienoa saada jakaa tämä musiikki savonlinnalaisten kanssa. Mehän emme tietenkään koskaa pääse selville musiikin mysteerin kaikista piirteistä mutta on tärkeää kokoontua uudelleen ja uudelleen näiden mestariteosten äärelle.

Ludvig van Beethovenin maailmaa on tullut sinulle hyvin tutuksi viime aikoina. Oletko löytänyt teistä yhteisiä piirteitä?
Ensiksi tekisi mieli vastata ettei, mutta toisaalta luulen että Beethovenin musiikin kaikkein oleellisin piirre on se miten konkreettisilta ja läheisiltä hän saa musiikilliset tunnelmat tuntumaan. Beethovenin musiikin intensiteetti liittyy hänen inhimillisyyteen ja siihen, että se uskomaton tunteiden kirjo, jonka me kaikki saamme omissa elämissämme kokea, on nimenomaan läsnä Beethovenin musiikissa. Tämän valtavan sarjan myötä Beethoven on jollakin tapaa tullut minulle inhimillisemmäksi. En tosin usko olevani itse yhtä kiivas, tai ainakaan en toivo sitä...

Olet vieraillut nyt Savonlinnasalissa useaan otteeseen. Millaisena esiintymispaikkana olet kokenut konserttitalomme?
Savonlinnasalin akustiikka on todella loistava. Samoin lavalla oleva piano. Olen useimmiten tullut Savonlinnaan soitettuani juuri konsertin Kuopion musiikkikeskuksessa, jossa niin ikään on loistava akustiikka, joskin toisenlainen. Luulen, että olen toisinaan soittanut Savonlinnassa hitusen liian nopeasti juuri tästä syystä ja luulen tuntevani nyt salin hieman paremmin. Eri akustiikoissa pitää soittaa yllättävän eri tempoissa jos haluaa tavoittaa samantyyppisiä asioita.

Olet konsertoinut Suomen lisäksi ympäri maapalloa. Mikä on ollut mieleenpainuvin konserttikokemus matkan varrella?
Niitä on todella monta. Itse asiassa monet näistä Beethoven-konserteista ovat jääneet mieleen. Vaikkapa Bostonin ensimmäinen konsertti tai sitten Kuutamosonaattikonsertti Kauniaisissa. Jännittäviä tarinoita on myös kourallinen: kerran soitin Belgradissa paikallisen oppositiopuolueen järjestämässä (demokraattinen puolue) konsertissa Suomen ollessa EU-puheejohtajamaana. Milosevicin alainen kulttuuriministeriö yritti kieltää konsertin päivää ennen, mutta koska EU ja Suomi olivat mukana, päätös pyörrettiin viime hetkellä. Kun menimme konserttisalille, olivat konserttitalon lähikadut poliisiautojen sulkemia, koska hallitus halusi välttää mielenosoituksen konsertin ympärillä. Oli aika jännittävää sitten kuulla salissa Sibeliuksen Finlandia ja itse soittaa solistina Gershwinin Rhapsody in Blue:ssa, joka luonnollisesti liitettiin Amerikkalaisiin jotka tukivat demokraattista puoluetta. Puolueen puheenjohtajan Zoran Zinjic:in piti alunperin tulla konserttiin mutta hän ei loppujen lopuksi päässyt mutta lähetti paikalle puolueen kakkosmiehen. Zinjici:stä tuli myöhemmin pääministeri, ja kuten tiedeämme hänet sitten myös traagisesti murhattiin.

Syksy alkaa kääntyä talveen ja lunta odotellaan valaisemaan luontoa. Mikä on sinun lempiharrastuksesi talvella, vai meneekö kaikki aika musiikin parissa?
Pidän talviurheiluista, hiihdosta ja jääkiekosta. Melkein joka kevät tehdään hiihtomatka Kilpisjärvelle, toisinaan siellä myös vaelletaan. Ensi keväänä on ohjelmassa ahkiovaellus Haltille. Pari talvea sitten särjin jääkiekossa kylkiluuni kaksi päivää ennen kuin oli konsertti Sinfonia Lahden ja Osmo Vänskän kanssa Wienin Musikverein-salissa. Ahon konserton aikana sattui kylkiin kovasti mutta peli oli kyllä sen arvoinen. No, toisinaan voisi ehkä olla varovaisempi...

Vietät aikaasi Savonlinnan seudulla myös mökkeilemällä. Mikä sinulle on Saimaalla sitä parasta?
Vietin kerran kokonaisen talven harjoitellen Kumpurannassa. Maisema on kaunis joka vuodenaikana satoi tai paistoi. Hiljaisuus ja vesileikit (kalastus ja melonta) ovat parasta. Juoksen myös jonkin verran lenkkejä, mutta jostain syystä juoksu ei oikein koskaan Kerimäellä luista. Ehkä ilmassa on liikaa happea.

Konserttiesi ohella toimit lehtorina Espoon musiikkiopistolla. Millainen opettaja mielestäsi olet?
Ainakin olen aika paljon poissa, hehheh... Toisaalta oppilaani ovat hyviä itsenäisessä työssä ja erityisesti kamarimusiikissa tietty periodimaisuus toimii mielestäni hyvin. Olen varmaan hieman liian kiltti opettaja, joskus pitäisi ehkä vaatia hieman enemmän tai ainakin olla suorasanaisempi. Toisaalta koetamme oppilatteni kansa yhdessä oppia ymmärtämään kappaleita, joita he soittavat. Parhaat ideat eivät aina tule opettajalta, mielestäni opettajan tehtävä on pikemmminkin ohjailla työtä hieman ylempää ja tarjota luova ja työteliäs ilmapiiri.

Kuka artisti tai mikä yhtye on sinulle henkilökohtaisesti suurin musiikillinen idoli?
Idoleita riittää vaikka muille jakaa. Artur Schnabel Beethovenissa, Claudio Arrau Brahmsissa, Leonard Bernstein Mahlerissa, Friedrich Gulda Mozartissa, Glen Gould Bachissa, Fisher-Dieskau Schubertissa, Van Halen, Tuomari Nurmio, Wienin Filharmonikot, Brentano-kvartetti, Kings Singers....

Mikä musiikissa on hienointa ja arvokkainta?
Suuri kysymys. Musiikki avaa sielussa lokeroita ja ulottuvuuksia, joihin ei muuten pääse käsiksi. Musiikkia voi myös nauttia missä tahansa mielentilassa ja myös vaikka nukkua sitä kuunnellessa. Musiikki voi myös olla vain kaunista tai sitten vaikka ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Kun ajattelemme menneitä sivilisaatioita, luemme kirjoista niiden kulttuurista ja taiteesta (ehkä myös sodista...), joten meidänkin aikamme kulttuuri ja taide on tärkeää. Taide ja musiikki on kuin ihmeellinen taikamaailma, jossa kaikki on mahdollista!